LÄSNÄOLON SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Istun lauantai iltana klo 19 kuuman kahvikupin kanssa sohvalla. Rauhoittava joulumusiikki soi taustalla ja komea joulukuusi, joka on juuri saanut kultaiset koristeet oksille loistaa olohuoneen nurkassa. Olo on rauhallinen ja kevyt. Sain juuri viimeisen työjuttuni valmiiksi, joka tarkoittaa sitä, että ”To Do lista” on käyty läpi ja voitu vetää -Tehty raksi päälle. Nyt voin siis aidosti aloittaa viikon joululoman, ilman mitään jomottavaa ajatusta päässä, pitäisi tehdä, pitäisi vielä tehdä ja sekin vielä. Työt eivät ole koskaan minua ahdistaneet, vaan ne kaikki tekemättömät työt ja aikataulut. Mahtavaahan se on yrittäjänä myöntää, että välillä on hetkellisiä stressin poikasia, vaikka kuinka olisit oman kalenterisi kuningatar. Sillä kaikkea ei vain voi delegoida. Ja se eräs jota et voi delegoida on läsnäolo.

Läsnäolon merkitys on muuttunut viime vuosina. Ihmiset ovat kyllä fyysisesti läsnä, mutta henkisesti jossain hyvin kaukana. Havahdun tähän tilanteeseen nykyään liian usein. Istumme koko perhe kotona, TV on päällä ja molemmat meistä minä ja Petri olemme kännykän kanssa joko lukemassa maileja, katsomassa uutisotsikoita, facebookissa tai lukemassa jotain artikkelia ja kohta 3-vuotias tyttäremme leikkii jotain omaa leikkiään. Nimenomaan jotain omaa leikkiään, koska en ollut läsnä, että tietäisin mistä leikistä on kyse, saati sitten leikkisin hänen kanssaan.

Voisin jopa väittää, että TV on erittäinkin sosiaalinen tapa viettää aikaa tähän kännykkä-tapaan verrattuna. Katsomalla yhdessä TV:tä, katsomme sentään samaa ohjelmaa samaan aikaan, voimme nähdä toistemme reaktiot ja keskustella näkemästä ja vaikutuksista. Voimme katsoa TV:tä myös sylikkäin. Mutta kun toinen räplää puhelinta taukoamatta, vaikka kyseessä olisikin hyvinkin tärkeä artikkeli, et voi koskaan tietää. Kysymys onkin usein, mitä teet? Kännykkä lisää siis tietämättömyyttä suhteessa. Ja varsinkin poistaa läsnäoloa, vie aikaa, vie aikaa tästä hetkestä, tästä elämästä ja läheisiltämme.

No tähän on siis havahduttu ja asiaan puututtu. Olemme luoneet ”puhelin free” ajan perheeseemme. Klo 17-21 ei puhelinta käytetä muuta kuin puhumiseen, jos joku soittaa. Kokeilkaapa! Ei ole helppoa. Aikas uskomattomat vieroitusoireet oli aluksi. Kännykkä oli työhuoneen pöydällä ihan rauhassa. Piti käydä tarkistamassa lähes puolentunnin välein, onko se päällä. Istuin sohvalle ja oli rauhaton olo, mitäs nyt sitten voisi tehdä. Vessaankin piti mennä ihan ilman kännykkää. Keskustelimme jostain ja kokoajan oli syöttöjä siihen, että pitääpä tarkistaa netistä aukioloajat, reseptit, lisätietoa, luin siitä, mites se menikään yms.. EI! Kännykkään ei saanut koskea! Siis kaivelepa muistiasi ja yritä muistaa mistä olit lukenut tai kuullut aiemmin päivällä tarkistamatta sen oikeutta netistä.

No se helpotti noin parin viikon päästä. Mutta mitä sainkaan tilalle. Sain tilalle paljon kaivattua aikaa. Aikaa läheisille, perheelle ja itselleni. Voi sitä riemua kun äitin kanssa pääsee leikkimään prinsessaa. Voit vaikka lähteä käymään mummon luona ihan vain arkena kahvilla. Huomaat kuinka miehesi on käynyt salilla koko syksyn ja kasvattanut komeat rintalihakset. Uusia ajatuksia työhön saattaa tupsahtaa yllättäen vaikka siellä vessassa;)

Olet läsnä, olet koko keholla ja mielellä läsnä. Sillä elämä on tässä ja nyt. Nauti siitä. Istu rauhassa, tyhjennä mielesi, kuuntele elämän ääniä ja haista miltä elämä, tämä ihana joulunaika tuoksuu. Vain me itse voimme tehdä sen muutoksen mitä maailmalta haluamme. Vie tätä ilosanomaa läsnäolosta kaikille, varsinkin omille lapsillesi tai lapsenlapsillesi tai vaikka sukulaisen lapsille, sillä emme saa rakentaa läsnäolotonta elämää tulevaisuudesta.

Rauhallista Joulua teille kaikille läsnäolijoille ja nyt kännykkä ja facebook kiinni, eikös vain! :)