SANO UNELMASI ÄÄNEEN
Makasin kuumeessa kotona ja oli aikaa pysähtyä. Olin kohta
valmistumassa Tiimiakatemiasta, enkä tiennyt mikä minusta tulee isona.
Paljon olin tehnyt. Johtanut projekteja, oppinut markkinointia,
innovointia, tiimipelaamista, tehnyt budjetteja ja siinä samassa
oppinut, kas kummaa, talouttakin, vaikka JAMKin rehtori Jussi Halttunen toista väittikin.
Minulla oli unelma ja luin Jari Sarasvuon kirjaa. Liekö johtunut kuumeesta vai mistä, mutta yksi lause kolahti ja kovaa: ”Jos et sinä toteuta omaa unelmaa, niin ei sitä kukaan muukaan tee puolestasi!” Perkule, näinhän se on! Laskin kirjan sivuun, sanoin unelmani ääneen, tartuin puhelimeen ja siitä yhdestä puhelinsoitosta matka kohti unelmaani alkoi.
Siinä sitä oppii pienenä tyttönä paljon, kun ympärillä on kymmeniä rekkamiehiä. Vanhempani olivat kuljetusalan yrittäjiä ja bisnesneuvottelut käytiin keittiön pöydällä eikä lapsia ikinä häädetty pois tieltä. Töitä tehtiin aina ja varsinkin pyhinä.
Koulussa en ollut paras. Matematiikka aiheutti vaikeuksia ja lukuaineet vaativat töitä, koska ne perustuivat pitkälti ulkomuistiin. Mutta minulla on ollut sosiaalisia taitoja aina. Olen innostuja ja lähtökohtaisesti utelias. Minä kehtaan kysyä ne tyhmät kysymykset ja sitä kautta opin. Löydän oikeat ihmiset ympärilleni oikeille pelipaikoille ja osaan rakentaa tiimejä. En ollut päivääkään ollut vaatekaupassa töissä, kun 22-vuotiaana perustin oman ensimmäisen VILA-liikkeen Jyväskylään. Mutta sehän ei riitäkään, että tykkää muodista, vaan pitää olla bisnesälyä ja osata rakentaa verkostoja ympärilleen.
Ei tämä kaikki ole ilmaiseksi tullut eikä se ole ollut helppoa. Mutta asioiden etenemiseen voi omalla asenteella vaikuttaa paljon. Minä ryhdyin yrittäjäksi puhtaalla velkarahalla. Otin ison riskin ja ihmiset huusivat ääneen: Hullu!
Minä uskoin niin perkuleesti eikä mielessä edes käynyt ajatus epäonnistumisesta. Alku olikin kuin yhtä start-up huumaa. Kukaan ei tiennyt mitä tekee, mutta kaikki tekivät paljon.
Yhdessä opittiin eikä virheisiin jääty makaamaan. Tiimi ja ihmisten osaaminen ovat aina olleet keskiössä. Konfliktit synnyttävät uutta ja auttavat kirkastamaan arvoja ja toimintatapoja. Kasvu tulee aina ihmisistä, ja jos en johtajana ymmärrä tätä, olen pahasti metsässä.
Voi kun tänä päivänäkin yhteiskunnan keskustelu olisi enemmän ratkaisukeskeistä ja yhdessä tekemistä. Ensin pitää tunnustaa haasteet ja sen jälkeen yhdessä ideoidaan ratkaisut. Nyt tuntuu, että yhteinen päämääräkin puuttuu. Ihmiset syyttävät toisiaan ja syyllisiä etsitään kilpaa.
Jokainen huutaa yhteen ääneen, mutta kukaan ei kuuntele. Laitetaan silmät kiinni, juostaan pimeään ja toivotaan parasta. Kateus on perisynti johon olemme langenneet. Kenellä on suurempi palkka? Kenellä on pidemmät lomat? Kenellä on suurempi valta? Tätä sontaa jauhetaan kilpaa.
Mitäpä jos haukkumisen sijaan kannustettaisiin toisiamme ylittämään itsemme, haastetaan positiivisesti ja autetaan toisiamme. Jos jollakin on idea paremmasta, niin lähdetään viemään sitä eteenpäin.
Vain muutos on pysyvää ja se on tullut jäädäkseen. Kymmenen viime vuotta ovat olleet teknologian ja yhteiskunnan muutosten karusellia. Minä kannustan meitä kaikkia katsomaan eteenpäin Esa Saarisen sanoin: ”Olkaa niin briljantteja kuin osaatte, niin hyvä siitä tulee! Ja mihin keskityt, niin sitä saat.”
Kirjoitus julkaistiin myös Keskisuomalaisessa 21.9.2015
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/sano-unelmasi-aaneen/2132435?pwbi=75de98f159ec218687b5b3041f2ffdfe
Minulla oli unelma ja luin Jari Sarasvuon kirjaa. Liekö johtunut kuumeesta vai mistä, mutta yksi lause kolahti ja kovaa: ”Jos et sinä toteuta omaa unelmaa, niin ei sitä kukaan muukaan tee puolestasi!” Perkule, näinhän se on! Laskin kirjan sivuun, sanoin unelmani ääneen, tartuin puhelimeen ja siitä yhdestä puhelinsoitosta matka kohti unelmaani alkoi.
Siinä sitä oppii pienenä tyttönä paljon, kun ympärillä on kymmeniä rekkamiehiä. Vanhempani olivat kuljetusalan yrittäjiä ja bisnesneuvottelut käytiin keittiön pöydällä eikä lapsia ikinä häädetty pois tieltä. Töitä tehtiin aina ja varsinkin pyhinä.
Koulussa en ollut paras. Matematiikka aiheutti vaikeuksia ja lukuaineet vaativat töitä, koska ne perustuivat pitkälti ulkomuistiin. Mutta minulla on ollut sosiaalisia taitoja aina. Olen innostuja ja lähtökohtaisesti utelias. Minä kehtaan kysyä ne tyhmät kysymykset ja sitä kautta opin. Löydän oikeat ihmiset ympärilleni oikeille pelipaikoille ja osaan rakentaa tiimejä. En ollut päivääkään ollut vaatekaupassa töissä, kun 22-vuotiaana perustin oman ensimmäisen VILA-liikkeen Jyväskylään. Mutta sehän ei riitäkään, että tykkää muodista, vaan pitää olla bisnesälyä ja osata rakentaa verkostoja ympärilleen.
Ei tämä kaikki ole ilmaiseksi tullut eikä se ole ollut helppoa. Mutta asioiden etenemiseen voi omalla asenteella vaikuttaa paljon. Minä ryhdyin yrittäjäksi puhtaalla velkarahalla. Otin ison riskin ja ihmiset huusivat ääneen: Hullu!
Minä uskoin niin perkuleesti eikä mielessä edes käynyt ajatus epäonnistumisesta. Alku olikin kuin yhtä start-up huumaa. Kukaan ei tiennyt mitä tekee, mutta kaikki tekivät paljon.
Yhdessä opittiin eikä virheisiin jääty makaamaan. Tiimi ja ihmisten osaaminen ovat aina olleet keskiössä. Konfliktit synnyttävät uutta ja auttavat kirkastamaan arvoja ja toimintatapoja. Kasvu tulee aina ihmisistä, ja jos en johtajana ymmärrä tätä, olen pahasti metsässä.
Voi kun tänä päivänäkin yhteiskunnan keskustelu olisi enemmän ratkaisukeskeistä ja yhdessä tekemistä. Ensin pitää tunnustaa haasteet ja sen jälkeen yhdessä ideoidaan ratkaisut. Nyt tuntuu, että yhteinen päämääräkin puuttuu. Ihmiset syyttävät toisiaan ja syyllisiä etsitään kilpaa.
Jokainen huutaa yhteen ääneen, mutta kukaan ei kuuntele. Laitetaan silmät kiinni, juostaan pimeään ja toivotaan parasta. Kateus on perisynti johon olemme langenneet. Kenellä on suurempi palkka? Kenellä on pidemmät lomat? Kenellä on suurempi valta? Tätä sontaa jauhetaan kilpaa.
Mitäpä jos haukkumisen sijaan kannustettaisiin toisiamme ylittämään itsemme, haastetaan positiivisesti ja autetaan toisiamme. Jos jollakin on idea paremmasta, niin lähdetään viemään sitä eteenpäin.
Vain muutos on pysyvää ja se on tullut jäädäkseen. Kymmenen viime vuotta ovat olleet teknologian ja yhteiskunnan muutosten karusellia. Minä kannustan meitä kaikkia katsomaan eteenpäin Esa Saarisen sanoin: ”Olkaa niin briljantteja kuin osaatte, niin hyvä siitä tulee! Ja mihin keskityt, niin sitä saat.”
Kirjoitus julkaistiin myös Keskisuomalaisessa 21.9.2015
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/sano-unelmasi-aaneen/2132435?pwbi=75de98f159ec218687b5b3041f2ffdfe
Kommentit