ELINKEINOPOLITIIKKA SEKOITTAA BLONDIN PÄÄN!

Onko valmisteluprosessissa tunnistettu seuraavat toimintaympäristömuutokset, kuten globalisaation haaste, digitaalitalous ja muu teknologinen murros tai julkisen sektorin tasapaino ongelma? Kuinka työmarkkinoiden ja sääntelyn ristipaineet ja uudet asetelmat vaikuttavat nykytilaan? Kriittisten menestystekijöiden avainasiana ovat korkean järjestäytymisasteen säilyttäminen sekä resurssien oikea määrä ja kohdentaminen. Siis mitä hittoa sanon minä? Olenko vain minä tyhmä vai ymmärsikö joku toinen mitä tuossa kysyttiin?

Mitä enemmän herää halu vaikuttaa asioihin ja päästään piireihin, jossa asioita päätetään sitä enemmän vajotaan tähän politiikan sontaan. Istut valtuustoissa, kokouksissa, seminaareissa ja kaiken maailman kokkareissa, kohtaat pönötyksen mestareita. Ollaan kuin ventovieraat coctailjuhlissa, jossa kaikki ovat vieraita keskenään. Puhutaan ja pönötetään turhan tärkeänä ja  keskustelu on jäykkää ja tylsää. Mielistely ja munaamisenpelko aiheuttaa sen, että kukaan ei enää uskalla sanoa suoraan jos jotain ei ymmärretä.

Nyt ymmärrän oikein mainiosti nämä poliittiset vastaukset, jossa ei oikein sanota juuta eikä jaata. Nehän ovat täysin selkeää itsepuolustusta asioille, joista ei ymmärretä mitään. Perusasiat esitetään niin vaikeasti ymmärrettävillä sanoilla ja kielenkäänteillä, että se pakottaa sinut nyökkäilemään ja esittämään ylevän tärkeää, ettei kukaan vaan kysy todellista mielipidettäsi asiasta, koska sinulla ei sellaista ole, kun et ole edes ymmärtänyt kysymystä.

Tämä koko politiikka tuntuu menevän vanhan ajan tarinan mukaan: Keisarin uudet vaatteet. Suuri osa poliitikoista ja järjestöihmisistä ovat keisareita ilman vaatteita. Hovi ympärillä ylistää heidän mielipiteitään ja olemustaan, näkemättä totuutta, että keisarit ovat todellisuudessa tietämättömiä itsekään alastomuudestaan. Se on yksi kaunispäivä kun joku rohkea huudahtaa ihmisjoukosta: ”Hei tämä kaikki on yhtä suurta valhetta ja turhuutta!”

Kuinka paljon saisimmekaan aikaan, kun puhuisimme aivan tavallisten ihmisten kieltä. Astuisimme pois norsunluutorneistamme ja olisimme lähellä arkea ja elämää. Monet järjestöt perustetaan ajamaan asioita parempaan suuntaan. Aluksi asiat menevätkin hurjasti eteenpäin kun mukana on intohimo. Jossain vaiheessa kuitenkin tapahtuu jotain. Järjestö kasvaa, rahan tarve kasvaa, pyrokratia kasvaa, asioiden esittäminen muuttuu vaikeammaksi, sillä ei haluta loukata ketään, joka vain sattuisi olemaan yksi rahoittajista.

Jos Ihmisten huomioarvo on nykyään vain 8 sekuntia, jolloin hän jaksaa keskittyä yhteen viestiin niin kuinka tämä fakta palvelee meidän tapaa tehdä kaiken maailman turhia raportteja? Raportit tehdään niin pitkiksi ja vaikeiksi, että kukaan ei niitä jaksa lukea. Kun itse raportteja merkityksellisempiä tulisi olla tulokset, muutokset, ihmiset nyt ja tulevaisuudessa.

Mihin on perusmaalaisjärki kadonnut? Lakeja ja säädöksiä säädetään vanhojen päälle. Pankkivirkailija, se sama ihminen joka on palvellut ja tuntenut sinut 40 vuotta, ei voi luovuttaa tililtäsi rahaa, ellei sinulla ole henkilöllisyyspapereita. Opettajia kiusataan koulussa, kun järjettömiä lakeja on säädetty joilla on rajoitettu kurinpitoa. Syytteet saattaa saadakin uhri puolustaessaan itseään?!?
Kukaan ei uskalla ottaa vastuuta, mitään ei voida luvata, sanoa tai varsinkaan tehdä.

Tänään meillä on EU-vaalit. Toivon, että ne arvon valitut olisivat rohkeita. Uskaltaisivat olla tavallisia ihmisiä. Puhuisivat kuin ihminen ihmiselle. Saisivat hyvää aikaiseksi. Lakeja on hyvä säätää, mutta olisiko meidän aika myös poistaa vanhoja lakeja. Ottaa aika ja miettiä välillä asioita järjellä ja sydämellä. Nyt jos koskaan tarvitaan rohkeutta tehdä asioita toisin. Rohkeutta viedä asioita eteenpäin. Olisiko nyt sen aika, että jokainen päättäjä ottaisi yhden ihmisen ja kysyisi häneltä: ” Mitä voisin tehdä hyväksesi?” Jokaisen kokouksessa istuvan pitäisi kysyä itseltään: ”Miksi minä istun täällä? Miksi alun perin tulin tänne ja mitä todella haluan saada aikaiseksi?” Tee vähemmän, mutta ole enemmän. Ole läsnä siinä mitä teet. Kunnioita ihmisiä, mutta älä mielistele. Ole rohkeasti oma itsesi ja uskalla kyseenalaistaa. Älä pönötä, äläkä esitä tärkeää. Kiitä hyväntekijöitä. Jokainen laki, joka estää uuden hyvän syntymisen pitäisi deletoida ja nopeasti.