YRITTÄJÄ -VALTION IKUINEN ILKIKURINEN MARIONETTI?

Minulla on kunnia juhlia tänä vuonna 10-vuotis juhlavuotta yrittäjänä. Olen siitä ylpeä ja kaikki on tapahtunut huumassa ja kovalla tahdolla ja työllä. Olen työllistänyt satoja ihmisiä ja maksanut miljoonia Suomen valtiolle erilaisina veroina sekä muina pakollisina maksuina. Nyt haluaisinkin sanoa jotain myös yrittäjänä yhteiskunnalle.

Palkankorotukset vaativat työntekijöiltä enemmän

10 vuoden yrittäjän uran aikana kaupanalan palkat ovat kasvaneet 49%. Tämä kasvu on suuri kun miettii missä meidän talous lepää tänä päivänä. Vuoden 2008 jälkeen suomen talous on mennyt alaspäin jo 7 vuotta putkeen. Silti vuosittain Suomen työmarkkinajärjestöjen johto on neuvotellut palkankorotuksia vuosittain työntekijöille. Seuraavat korotukset tulevat taas tänä vuonna maaliskuussa. Työntekijöille hyvä, mutta yrityksille huono! Ja loppujen lopuksi onko tämä kenellekään ollut niin hyvä asia? Onko meidän talous lähtenyt kasvuun? Onko meillä enemmän onnellisia työntekijöitä? Onko meillä ihmisillä töitä? Tiedämme kaikki surullisen vastauksen, EI valitettavasti.

Sillä myös työntehokkuus on kasvanut samaa tahtia kuin palkatkin, on ollut pakko. Ennen meitäkin oli töissä 3 henkeä päivässä, mutta tänä päivänä vain 2, jopa 1,5 henkeä. Yritykset ovat joutuneet sopeuttamaan toimintojaan. Henkilöstö on se mistä kiristetään kun enää mitään muuta ei ole mistä kiristää. Ihmisiltä, jotka ovat onnellisesti töissä, vaaditaan tänä päivänä paljon. Joitakin työprosesseja on voitu automatisoida, mutta palvelualoilla ei ole mitään mullistavaa tapahtunut. Päinvastoin palvelun erinomaisuus on korostunut kovassa kilpailussa. Se joka ei ota asiakkaita huomioon menettää markkinat muualle.

 

Yrittäjyys on tulevaisuuden tapa tehdä töitä

Suomessa arvostetaan koulutusta todella korkealle. Meillä onkin maailman koulutetuinta porukkaa. Tämä kaikki on meille ilmaista, josta meidän tulee olla kiitollisia. Tämä kaikki maksetaan ihmisten tekemällä työllä, verorahoilla joita maksamme. Ja työpaikat ovat tulevaisuudessa yhä enemmän yrittäjien luomia tai jokaisen itsensä luomia, sillä yrittäjyys on Suomen valtiolle kaikista tuottoisin tapa. Yrittäjät maksavat kaikesta tekemisestään verot, jos menee hyvin niin he palkkaavat ihmisiä ja jos menee erinomaisesti, niin tuloksestakin saadaan veroja valtiolle. Yrittäjyydestä on viime vuosina puhuttu paljon hyvää. Kuulun itsekin siihen yrittäjäporukkaan, joka ei vaihtaisi päivääkään pois. Mutta nyt olisi oikeasti hyvien tekojen aika Suomen valtiontasolla. Arvostetaanko meitä yrittäjiä oikeasti? Mitä konkreettista meidän eteen tehdään eikä vain taputusta olalle, hyvä hyvä, kiva että jaksat ja oletpa rohkea! No perkule niin olenkin!

Sillä yrittäjä jää työttömänä tyhjän päälle, ellei ole älynnyt liittyä työttömyyskassoihin. Pahimmassa tapauksessa yrittäjän epäonnistuneesta yrityksestä lähtee myös perheen omaisuus ulosottoon. Voin kertoa että minäkin olen ollut 2 kertaa tämän 10 vuoden yrittäjän urani aikana konkurssikypsä. Konkurssi tarkoittaa sitä, että rahat loppuu. Vaikka myynti kävisikin, niin rahaa pitää riittää laskujen maksuun, palkkoihin ja ensimmäisenä verottajalle. Verottaja ei anna armoa yrittäjän maksuille. Vaikka vaakalaudalla on koko yrityksen henkilöstön työpaikat. Suomessa verottaja ei myöskään tue yritysten kasvua. Ensin verot ja kasvata bisnestä vasta sitten, jos jotain jää käteen tai saat lainaa. Viime aikoina kasvu onkin ollut vaatimatonta, sillä pankissa puhuu vain maallinen mammona ja raha tulee rahan luokse. Virossa esimerkiksi yrityksen tuloksesta ei tarvitse maksaa veroja, jos rahat käytetään kasvuun. Ja vain kasvu luo lisää töitä.

Haloo! Maailma on muuttunut!

Tästä kaikesta huolimatta yrittäjyys on se ainutlaatuinen keino toteuttaa omat unelmat. Työmaailmaan on astunut viime vuosina Z-sukupolvi, joka on oppinut saamaan kaiken. He ovat valmiita kovaan työhön, mutta haluavat tehdä sen omilla ehdoilla. He ovat korkeasti koulutettuja eivätkä tunne rajoja. Maailma on yksi paikka ja mahdollisuudet rajattomat. Tämä sukupolvi haluaa tehdä ja luoda. He yhdistävät teknologian luovuuteen. He ovat valmiita maksamaan asioista, joka heitä kiinnostaa, mutta heitä ei huijata. Jos Suomi ei palvele tarpeita niin on helppo pakata laukut ja lähteä muualle. Tämä tulevaisuus tulisi tunnistaa nyt siellä herrain pöydissä, jossa neuvotellaan yhteiskuntasopimuksesta tai rakenneuudistuksista tai muista julkisen talouden asioista. Maailma on muuttunut. Haluammeko me olla edelläkävijöitä ja näyttää maailmalle että meidän ilmainen koulutus ei ole mennyt hukkaan. Vai haluammeko pitää kynsin hampain kiinni vanhasta, joka oli kymmeniä vuosia sitten tärkeää, mutta enää ei mahdollista.

Mitä ne teot yrittäjyyden eteen ovat?

1. Eräs viisas yrittäjä sanoi kerran: Antakaa meidän tehdä ja pysykää poissa alta, niin kyllä me teemme. Olen samaa mieltä. Antakaa meille valta sopia työpaikan asioista paikallisesti yrityksissä. Jos yrityksen talous ei kestä palkankorotuksia, niin eikö ole parempi pitää työpaikat kuin irtisanoa väkeä?

2. Poistakaa direktiivejä, sääntöjä, kieltoja ja typeriä mielensäpahoittaja normeja, jotka vaikeuttavat työntekoa. Nähkää kokonaisuus älkääkä puuttuko lillukan varsiin. Kaupanalan  aukioloaikojen vapauttaminen on oikea suunta. Markkinatalous varmasti hoitaa tehtävänsä onko se järkevää vai ei.

3. Antakaa meille verohelpotusta, jos yrityksellä on halua kasvattaa bisnestä. Voisiko verot maksaa vasta sitten jos se nostetaan yksityiseen käyttöön yrityksestä?

4. Toki minun on naisten työllistäjänä mainittava, että äitiydenkustannusten maksujen kaatuminen pelkästään äidin työnantajalle on väärin. Kustannuksia ja haasteita työyhteisölle syntyy muutenkin pitkistä äitiyslomista ja niiltä töihin paluusta.

5. Mahdollistakaa työnantajille työntekijän palkkaaminen mutta myös irtisanominen. Rekrytointi on kallis prosessi. Oikean tekijän etsiminen ja hänen kouluttaminen vaatii aikaa ja rahaa eikä tätä varmasti kukaan työnantaja halua huvikseen harrastaa. Joskus kuitenkin valinnat osuvat väärään ja olisi kaikille hyvä, että virheen voi myöntää ja luopua työsuhteesta sekä mennä nopeasti eteenpäin. Työntekijän ei kannata tänä päivänä irtisanoa itseään, koska hän menee karenssiin. Työnantajan irtisanoessa edessä on usein oikeusprosessi.

Kiitos.

Tekstini edustaa vain minun ajatuksia yksityisenä henkilönä. Eivätkä mitään järjestöä tai poliittista kantaa.