TYÖNTEKO KUNNIAAN!

Sain parhaan yrittäjyyskasvatuksen pienessä 56 oppilaan maalaiskoulussa Laukaan Valkolassa, jossa kävin ala-asteen 90-luvulla. Raha oli tiukassa ja innovaatiot huipussaan. Asioita tehtiin koko koulun voimin ja samalla lapset saivat parasta mahdollista kasvatusta ja koulutusta työntekemiseen ja yrittämiseen. Rehtori kertoi, että kirjoista tulee pitää hyvää huolta, jotta ne voidaan käyttää seuraavanakin vuonna. Tätä pyyntöä kunnioitettiin ja omaisuudesta pidettiin huolta, koska se oli yhteistä. Syksyllä kerättiin metsästä puolukat ja mustikat, joista tehtiin marjapuuroa ja kiisseliä talven aikana. Koulun ympärille rakennettiin hieno valkoinen aita ja se oli ylpeys, mikä pätkä oli minkäkin luokan rakentama ja maalaama. Yhdessä järjestettiin tapahtumia, joilla kerättiin rahaa luokkaretkeen. Keväisin oli talkoot, jolloin yhdessä siivottiin koulun ympäristö ja laitettiin kukkapenkit kukkimaan. Jokainen tunsi jokaisen ja toisista välitettiin. Koulukiusaamista ei sallittu missään nimessä vaan asiat opetettiin niin, että jokaista kunnioitetaan ja jokaisessa ihmisessä on hyvää.

Koulussa kannustettiin ajattelemaan, ottamaan vastuuta ja toteuttamaan itseään. Hyvät ideat menivät toteutukseen ja oppilaita kuunneltiin. Vaikka olimme lapsia, niin meitä kohdeltiin samanarvoisena. Opettajan huone ei ollut outokammio, jonne lapsilla ei ollut asiaa kun pahanteon jälkeen vaan ovet olivat avoinna. Itse olin ehkä ”yrittäjänalku” jo ala-asteella. Ideoita ja aktiivisuutta riitti yllin kyllin. Keksin näytelmän, ohjasin sen, näyttelin pääroolin ja mummilta lainattiin rekvisiittaa ja ommeltiin puvut. Opettajan kanssa sovittiin milloin saamme aikaa näytelmän tekoon. Jos ulkona paistoi aurinko niin matematiikan sijaan menimme pelaamaan pesäpalloa, sillä kyllä sitä matematiikkaa ehti laskea sadepäivänäkin. Meillä oli kyllä lukujärjestykset, mutta niitä sovellettiin maalaisjärjellä. Vaikka useita maalaiskouluja on lakkautettu, niin tämä koulu on vielä olemassa. Sitä on aina johdettu rakkaudella ja tuloksellisesti, yrittäjämäisesti.

Minusta tuli 22-vuotiaana yrittäjä. Tänä päivänä työllistän 25 nuorta ja omistan 5 VILA vaateliikettä. Olen kauhulla seurannut kuinka kouluissa mennään samaa maalaisjärjetöntä rataa yhdessä Suomen valtion kanssa kohti tuhoa. Opettajien keskuudessa nuristaan työuupumusta, lasketaan työtunteja eikä suostuta tekemään yhtään ylimääräistä, ”kun ei se minulle kuulu”. Yrittäjyyskasvatus on tullut opetussuunnitelmiin, mutta opettajien vastenmielisyys sitä kohtaan on huipussaan. ”Minä en mitään businessihmisiä kouluta” Nyt jos koskaan tarvitsemme työtä ja esimerkkejä työnarvostamisesta. Jokaisen tulee välittää ja jokaisen tulee osallistua talkoisiin yhteisen Suomen puolesta. Rahaa tulee liian helposti ikkunoista ja ovista. Nuoret työkykyiset näkevät oikeasti koulunjälkeisen vaihtoehdon kortistossa. Mitä hittoa?! Minun aikana se ei ollut edes vaihtoehto. Rahaa sai, kun töitä tehtiin. Jos ei tehty töitä niin ei ollut rahaa.

Kasvatus lähtee kotoa, mutta kouluissa asenteeseen voidaan vaikuttaa. Tekeminen tuo iloa ja merkitystä elämään. Puhdas työnteko näyttää sinulle kättesi jäljen saman tien. Jokainen työ on arvokasta. Kyllä minäkin toimitusjohtaja imuroin aamuisin myymälän, siivoan takahuoneen vessan ja vien roskat. Perustyöni on olla kauppias, joten asiakaspalvelu ja myyntityö on sen kaiken perusta. Ei kaikista tule johtajia tai yrittäjiä, mutta jokaisella voi olla yrittäjämäinen asenne työtä kohtaan ja kun tämän asenteen omaa, niin sillä pääsee pitkälle. Mielestäni laiskuus on OUT ja tekeminen IN!

Vanhemmat opettakaa lapsille käytöstavat. Kun teille tulee vieraita, niin älkää antako nuorten vaipua omaan huoneeseen pelaamaan vaan kutsukaa heidät mukaan keskusteluihin aikuisten kanssa. Kohdelkaa nuoria ja lapsia samanlailla kun toivoisit itseäsi kohdeltavan. Ne ovat helkkarin fiksuja ja luovat uusia ajatuksia teidänkin päähän. Ja rakas Suomi ja sen päättäjät, lopettakaa se ilmaisen rahan jakaminen. Se on kaikille parasta, että ennen kuin saat Sossusta rahaa, niin sinun tulisi vaikka 1 päivä kerätä roskia kadulta, luoda lunta, auttaa vanhainkodissa tai sairaalassa, auttaa virastossa tai mitä tahansa. Sillä työ ei ole vähentynyt mihinkään vaan rahat ovat loppu. Nuorille on tärkeää saada kokemusta, kontakteja, merkitystä ja kiitosta hyvästä työstä.


Tämä teksti on julkaista myös uusimmassa kuntalehdessä nro 05/2015 yrittäjän kolumnina