LAPSI TULI JA MUUTTI KAIKEN

Me mentiin naimisiin ja samana päivänä jätettiin ehkäisy pois. Olimme valmiita menemään eteenpäin. Takana oli 8 ihanaa vuotta kahdestaan. Seksielämä oli mahtavaa ja ajatuksissa oli totta kai tulla heti raskaaksi. No ensimmäistä kertaa elämässäni kaikki ei mennytkään kuten oli alun perin suunniteltu. En tullutkaan raskaaksi heti. Ensimmäisen puolen vuoden aikana raskaustestejä tehtiin useita. Seksielämästä tuli pakonomaisen aktiivista. Sitä piti harrastaa paljon ja vaikka se mukavaa olikin, niin jopa minulle määrät alkoivat olla liikaa.

Samanaikaisesti helvetin vauvauutisia alkoi sataa oikealta ja vasemmalta. Kasvoille oli vedettävä väkinäinen hymy ja toivottaa tarkoituksettomat onnittelut kaikille ystäville ja tutuille, jotka hehkuivat onnea. Nämä uutiset tekivät kipeää. Minäkin todella yritin. Olin neuvoton, sillä yrittäjänä olin tottunut ottamaan vastuun teoista ja ”asenne ratkaisee” mentaliteetilla mentiin todella pitkälle. Mutta nyt en voinutkaan vaikuttaa menestykseeni äidiksi tulemisen pelissä.

Itkin miehelleni. Minäkin haluan äidiksi. Mikä minussa on vikana? Vitutti kaikki tarinat; ”Vasta sitten koin olevani oikea nainen, kun minusta tuli äiti”! Eli ilman äitiyttä et ole mitään, niinkö?!

Olin edellisenä viikonloppuna juonut itseni todella vahvaan humalaan. Kunnon lärvit, niin kuin meillä päin sanotaan. Ajattelin, että paskaakos tässä, kun en kuitenkaan tule raskaaksi. Krapula vaivasi vieläkin. Luin rannalla pikku-siskoni äitiysvihkoa, hän oli viikolla 8 raskaana ja jostain syystä ajattelin, vielä yhden kerran tehdä raskaustestin. 

Tunne oli mieletön. Testi oli positiivinen. Olin onnistunut. Minusta tuleekin äiti! Ja siitä päivästä elämämme muuttui.

Tuli lapsi, yritys kasvoi, tuli isompi koti, isompi velka, suurempi vastuu, lapsia tuli myös kaikille ystäville ja tutuille. Myös muiden elämä muuttui.

Yrittäjänä aika on nykyään todella käytössä. Aika on pitänyt jaotella työaikaan, omaan aikaan, perheaikaan sekä parisuhdeaikaan. 

Minulle ne ovat eri asioita ja kaikki ovat minulle yhtä tärkeitä. Valitettavasti en vieläkään allekirjoita sitä lausetta, että kun minusta tuli äiti, niin olin vasta kokonainen. Minä olen kokonainen monista eri asioista. 

Parisuhde miehen kanssa ei ole sama kuin perhe, johon kuuluu myös 3 vuotias tytär kiukkuiässä. Ehdin olla mieheni kanssa 9 vuotta ennen lapsen tuloa. Ja jos joku väittää että elämä ei muutu, niin se on suuri valhe sanon minä. Olen aina ollut aktiivinen ja sosiaalinen ihminen ja siksi vaadin vastapainoksi aikaa täydessä hiljaisuudessa. Vain minä ja hiljaisuus ja omat ajatukset. Nämä hetket sijoittuvat nykyään yöaikaan. Aamuisin on ihana herätä ja keittää kuppi vahvaa kahvia ja ottaa hetki päivän lehden kanssa tai vaikka avata tietokone ja saada ajatukset heti rullaamaan. Ei ole enää niitä hetkiä. Aamu alkaa täydellä tohinalla, sataprosenttisella huomiolla. 

Elämä lapsiperheessä on täyttä kaupankäyntiä. Neuvottelutaidot ovat todella saaneet uudet ääripäät. Laitetaanko tämä vai tämä mekko päälle? Syötkö tätä vai tätä? auttaako isi vai äiti? Katsotko yhden vai kaksi piirrettyä? luetaanko tämä vai tämä satu? Ja joo joo vanhemmat päättää ja kaikki menee niin kuin sinä sanot. Lapsi tulee teidän elämään ja mukautuu siihen, eikä toisin päin. 

Meidän pikku-prinsessa on kiltti ja iloinen tapaus, mutta huomio otetaan usein marisemalla. Ja ai että se vasta räjäyttää pään, se on yhtä helvettiä. Sitä ei kuule kukaan muu, kuin vanhemmat. Sitä ei tehdä vieraille, isovanhemmille, hoitotädeille vaan se on meidän isien ja äitien yksityisoikeus. 

Oikeastaan et voi enää tehdä mitään ajattelematta ensin kokonaisuutta. Vaikka meidän perheessä on kaksi aikuista, niin olemme paljon yksin lapsen kanssa. Arki on läpsystä vaihtoa. Ennen vanhaan rakastin päiväunia, nautin syödä illalla sohvalla TV:n ääressä, rakastin spontaaneja tekoja ja lähtöjä, koti oli aina siisti ja tiptop ja aikataulut pitivät. No ei varmaan kannata mainita, mitä se on nyt. Pitkät keskustelut viinilasin ääressä tai edes pienet keskustelut päivällisellä ovat haastavia kymmenien keskeytysten vuoksi. Nukkumaan meneminen ei ole rentoa iltasaduista ja nukuttamisen rutiineista huolimatta. 

Rutiinit ovat vallanneet meidän elämän vaikka rakastin spontaaniutta. Vihaan rutiineja, mutta olen taipunut niihin, sillä pääsen niin paljon helpommalla kun pidän niistä kiinni. Mikään ei ole rasittavampaa kuin yliväsynyt pienokainen. Ja siitä parisuhteen erotiikasta puhumattakaan, älä kysy kuinka monta kertaa viikossa, viikko on tainnut vaihtua kuukausiin. OMG! Eipä tässä perheleikissä pyöri eroottiset ajatukset kovin herkillä mielessä.

No miksi niitä lapsia sitten tehdään? Voisinko olla onnellisempi ilman lapsia? Kuten kerroin alussa, niin meillä oli pitkässä parisuhteessa sellainen aika, että olisimme valmiita johonkin uuteen. Elämämme oli kypsä ottamaan vastuun uudesta pienestä jäsenestä. Ajatus äitinä olemisesta ei tullut hetkessä, siihen on kasvettu pikkuhiljaa. Välillä kaipaa niitä nuoruusvuosia takaisin, kun oli vapautta ilman vastuuta. Tässä perhe-elämässä on ollut tärkeää säilyttää kommunikointi perheen kesken. Tein selväksi alusta saakka sen että vaikka olen äiti, niin olen myös nainen. Meillä on mieheni kanssa kerran viikossa kalenterista varattua aikaa olla kahdestaan. Isovanhemmat hakevat pienokaisen hoidosta. Kaikessa on ollut tärkeää osata läsnäolon merkitys. Aikataulutus ja suunnittelu on tärkeä osa sitä. Perhe-elämä ja parisuhde vaatii yhtä paljon hoitoa kuin keho liikuntaa, yritys johtamista ja puutarha kitkemistä. Kyllä sitä ilmankin hetken pärjää, mutta lopputulema ei ole häävi. Elämä vie hurjaa vauhtia, jos siitä ei ota ohjia omiin käsiinsä. 

Lapsen pyyteetön rakkaus on uskomatonta. Hän uskoo sinuun ja luottaa sinuun. Hänellä on maailman turvallisinta olla oman isän tai äidin kanssa. Hän haluaa kertoa sinulle suurimmat uutiset ja pyytää sinua auttamaan ja opettamaan uusia asioita. Hän on onnellinen hetkistä oman perheen kanssa. Pieni irtiotto arjesta, auttaa sinua taas muistamaan kuinka rakas se pieni  äkäpussi olikaan. Kaksi päivää pois, niin olet niin ikävöissäsi, että kyynel vierähtää poskellesi. Lapsi on sinun lihaa ja verta. Kaikkein tärkeintä tässä kaikessa on rakkaus. Rakkaus vaatii huolta, hellyyttä, vastuunottoa ja järkevyyttä. Mutta rakkaus on ennen kaikkea naurua, iloa, heittäytymistä, läsnäoloa, rentoutta, leikkiä ja halauksia. 

Muista nauttia äitiydestä, mutta älä piiloudu sen taakse. Muista, että jokainen nainen on varmasti nainen ja upea sellainen, vaikka ei olisikaan äiti. Äidiksi tuleminen on jokaisen yksityinen asia, eikä kuulu kenellekään. Jos sinusta ei tule äitiä, vaikka haluaisitkin, niin elämästä voi nauttia muutenkin. Mitään muuta työtä kohtaan ei kuule niin paljon kritiikkiä kuin äitinä olemiseen. Luota itseesi. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Jokainen perhe ja lapsi on erilainen. Elä täysillä. Ota kuitenkin vastuu ja nauti elämästä. Pieni suunnittelu ja pysähtyminen voisi pelastaa monen lapsiperheen tulevaisuuden. Tehkää lapsia omasta halusta, ei kenenkään painostuksesta. Tehkää niitä niin monta kuin haluatte, mutta yksikin lapsi voi riittää. 

Voimia ja rakkautta kaikille vanhemmille vanhemmuuden tunteiden vuoristoradassa. Uskaltakaa kirota jos ottaa päähän, pyytää apua jos taakka on liian suuri ja halata jos tuntuu siltä!